Uusi lukuvuosi

Vanha tuttu kertomus: syksy on täällä ja edessä on jälleen yksi opiskeluvuosi — minulle jo kahdeskymmenesensimmäinen. Jossain vaiheessa ymmärsin, ettei tätä matkaa voi enää ottaa yhdellä rynnäköllä. Ei voi vain kaataa kuppiin kahvia, tehdä yhtä voimakasta spurttia ja toivoa, että väitöskirja kokoaa itse itsensä. Jatko-opinnot eivät osoittautuneet sprintiksi vaan pitkän matkan juoksuksi.

Tänä vuonna otin itselleni yksinkertaisen kaavan: kurinalaisuus, koulutus ja usko. Koko teksti rakentuu niiden varaan.

Kurinalaisuus

Oudoin havaintoni on ollut se, että useammin minun täytyy jarruttaa itseäni kuin patistaa eteenpäin. Ei elää spurttien varassa, vaan opetella tasaista rytmiä. Ei hötkyillä, vaan jakaa voimat koko matkalle.

Ymmärrän yhä selvemmin, mikä todella palauttaa minut työkykyiseen tilaan:

• juokseminen ja harjoittelu;
• lukeminen;
• normaali ruokailurytmi;
• opettaminen ja hierontatyö.

Itsetuntemus näyttää suunnan, ja kurinalaisuus auttaa olemaan hajottamatta voimia.

Ammatillinen elämäsi muistuttaa maratonia, joka vähitellen muuttuu kymmenotteluksi.

Koulutus

Oppiminen ei ole minulle enää pitkään aikaan ollut statuksen funktio, vaan tapa elää. Se ei pääty eikä lupaa täydellistä tietoa. Päinvastoin: mitä pidemmälle kulkee, sitä selvemmin näkee, ettei perille asti koskaan pääse. Juuri se tekee matkasta elävän.

Minua puhuttelee vertaus ovesta, joka ei avaudu. Työnnät sitä vasten yhä uudelleen, eikä kertynyt ponnistus katoa mihinkään. Joskus mahdollisuus ilmestyy äkkiä juuri siksi, että olit jo valmiina etkä lähtenyt liian aikaisin pois.

Usko

Minulle usko ei palaudu nimeen tai valmiiseen järjestelmään. Se on se, mikä pitää sisäisen suunnan vakaana silloin, kun ympärillä on liikaa melua.

Syvyyspsykologia ymmärtää, ettei elämän päämäärä ole onnellisuus, joka on aina väliaikaista, vaan merkitys.

On kokemuksia, joista ajan myötä ei kasva heikkoutta vaan polttoainetta. Kipu, erehdykset, kaipaus, jännitys — kaikki tämä voidaan sulattaa yhteen ja muovata koossa pysyvämmäksi tavaksi elää.

Muistatko vielä, hehkuva sielu,

Kuinka silloin kituimme tuon janon kanssa,

Haluten oppia tuntemaan ihmisten maailman,

Öisin tähtien alla unelmoimme

Mahdollisuuksien maailmasta tumman metsän takana.

Luimme Frommia ja rakensimme perustaa.

Ja uskoimme, että voisi elää toisin.

Päätimme kulkea rummun ääntä kohti,

Joka kaikui niin selvästi hänen sielussaan.

Ja nyt olemme tässä — rakkaus työhön ja kirkas katse mukanamme.

Lähteet

• Sallenbacher J. “Creative Personal Branding”.
• McGonigal K. “The Willpower Instinct”.
• Montaigne M. “Essais”.
• Nietzsche F. “Also sprach Zarathustra”.
• Hollis J. “The Middle Passage”.