Pääsy psykologian tiedekuntaan

Orjantappuroiden läpi tähtiin 🌠

Mahdollisuuksia oli vähän... Ja silti — terve, Alma Mater!

Nukuin ja näin tässä kaiken vaeltamisen tarkoituksen: tiesin, että päivä tulee, hetki tulee — saat mahdollisuuden ja teet dekadenssista todellisuutta.

Nyt uudet tavoitteet lähestyvät: Machiavellin Ruhtinas on pöydällä📚

Tätä sinä halusit! Vuosikausia raastoit kehyksiä kynsilläsi etsiessäsi... Minulle sanottiin, että tänne päästäkseen tarvitsee joko suhteita tai rahaa,
mutta minä tulin kylästä laboratorioon mukanani pelkkä idea...

Miksi astun jatkuvasti ulos mukavuusalueeltani? Miksi en jäänyt sinne, missä kaikki oli tuttua ja turvallista? Ottaa oma lokero, ”kasvaa kiinni” paikkaan, juurtua sen sijaan että olisi ikuinen vagabund.
Kylästä kaupunkiin, Lesgaftista SPbU:hun, FH:sta FF:ään...

Koska minulle elämä on jotakin enemmän kuin tarpeiden tyydyttämistä. Koska sille, joka uskoo, mikään ei ole mahdotonta.

Luuletko, että siitä tulee vaikeaa? Tietenkin tulee!
Mutta juuri se karaisee henkeä — ihmisistä tulee ihmisiä ihmisten kautta...

”Elän vastoin muiden odotuksia tietämättä, mitä seuraava mutka tuo,
ja kun olen valinnut tien, tiedän ottaneeni sadasta tiestä omani.” [1🎶]

Niin, täällä katuvalot loistavat tähtiä kirkkaammin. Niin, täällä raha korvaa ilman. Niin, täällä typerykset vetävät käsistä paheiden suon löyhkään...
Niin, täällä itseään tuskin kuulee.
Kaupungin savusumu muuttaa sinua...
Heei... Ei nyt lyriikkaa...
Se on vain Zeitgeist...

Jos olisit halunnut helppoa, psykologia olisi ollut ”ei sun juttu”...
Joten pidä oma linjasi — mädän ja lyriikan liitoskohdissa, nerouden tai deliriumin, lahkon tai uskonnon, niin kuin kaikki suuret.
Tavoite pitää saada imeytymään lihaan asti...
Pakkomielteinen? Olkoon. Astun mielelläni mestauslavalle kuin Jeshua! [2🎶]

Älä unohda: jo itsensä tunteminen on kaiken tämän arvoista...
Kulkea kaiken inhimillisen läpi — Inhimillistä, liian inhimillistä. Eikä tätä tietä voi kulkea ilman menetyksiä...
Ja minä ajelehdin lautalla, kyydissä ja harhoissani, mutta löydän tieni...
Kuljen orjantappuroiden läpi tähtiin,
Kohtaloiden ja myrskyjen halki,
Kohti tavoittamatonta Ultima Thulea... [3🎶]

Ja hyppäsin kyytiin vauhdista, ja vaikka katoaisin tänne:
Risti selässä,
Pako — tabu,
En tiedä kenelle....
Mutta etsin, kunnes arkusta löytyy minulle paikka. [4🎶]

Sillä teoria ilman käytäntöä on kuollut.

”Kysymykseen siitä, mikä on psykologian ’solu’, sen alkeisyksikkö:

1. Perinteinen tietoisuuden psykologia vastaa: aistimus, mielikuva, idea;

2. Käyttäytymispsykologia sanoo: reaktio tai refleksi (toiminta).

”Jokainen näistä vastauksista ilmaisee tietyn yleisen käsityksen. Tietoisuuden psykologian käsitys väittää tietoisuuden olevan puhtaasti kontemplatiivista ja toimimatonta; käyttäytymispsykologian käsitys taas tiedostamatonta toimintaa, mekanistista aktiivisuutta tai sokeaa impulsiivisuutta. Meidän vastauksemme eroaa periaatteellisesti kummastakin näistä vastakkaisista näkökulmista: psykologian kohteena on psyykkinen kokemus jne., mutta tätä psyykkistä sisältöä ei eroteta omaksi saarekkeekseen, vaan se sisältyy johdettuna osana ihmisen elämään ja toimintaan” (S. L. Rubinstein, Yleisen psykologian perusteet, s. 165📚)

Psykologian ensimmäisen kohteen — tietoisuuden ja kokemuksen — olet jo ottanut haltuun; olet synnyttänyt idean tietoisuudessasi! Nyt on aika ottaa haltuun psykologian toinen kohde — toiminta!

Älä päästä ”halua kietoutumaan unelmiin sen sijaan, että se muuttuisi toiminnaksi” (S. L. Rubinstein, s. 595📚).

Nyt ”tavoitteen tuntemiseen liittyy asenne sen toteuttamiseen, luottamus sen saavutettavuuteen ja suuntautuminen tarkoituksenmukaisten keinojen hallitsemiseen.”

”Kun motiivien kamppailu on päättynyt ja päätös tehty, vasta silloin alkaa todellinen kamppailu — kamppailu päätöksen toteuttamisesta, halun täyttämisestä, todellisuuden muuttamisesta, sen alistamisesta ihmisen tahdolle, ihmisen ideoiden ja ihanteiden toteuttamisesta siinä; ja juuri tässä todellisuuden muuttamiseen suuntautuvassa kamppailussa on olennaisin” (s. 599📚)

⚕⚕⚕ Tämä on juhlallinen oodi ⚕⚕⚕

Todellisuuden ja absurdiuden rajalla, hampaat yhteen purtuina — reunaa pitkin ilman laskuvarjoa.
En enää karkaa täältä, en väistä armotonta arkea, vaan jatkan horjuvaa nuoraa pitkin hiekkamyrskyjen läpi. [5🎶]

Liikun niin kauan kuin voimia on;
Ja niin kauan kuin jalat kantavat, askeleet eivät vaikene,
Kunnes sydänlihas pysähtyy,
Niin kauan kuin nämä ajatukset f**kkaavat päätäni, minun on oltava täällä;
Ja niin kauan kuin valoa ei vielä näy — tämä ei ole maali. [5🎶]

Ja mitä sinä oikeastaan pelkäät?

Sinähän ”opit elämää kuolleilta, kuin Tanskan prinssi isänsä varjolta.” [6🎶]

Muistatko, kuinka olit yksin mutta otit silti lujan askeleen.
Ja nyt noppa on heitetty: joko ylös korkeuksiin, tai luoti ohimoon, tai päästä sinne kentälle, josta unelmoit.... [7🎶]

On elettävä ja noustava ylemmäs; sinulle sen ei pitäisi koskaan riippua hinnasta.
Ovet ovat aina auki, ja voit astua sisään — sinun täytyy vain uskoa... [7🎶]
Jokainen päivä on taistelu huomisesta... Olkoon tie epätasainen, tulkoon suru — älä unohda unelmiasi vasemmassa ranteessa. [7🎶]

”Myrskysi yhdeksän boforin voimalla, kaikkea riitti. Sydämellä oli kivi — siitä tuli ankkuri.
Niistä savuisista, ammoniakilta haisevista rappukäytävistä haaveilin nousevani Jaakobin tikapuita.” [8🎶]

♻♻♻💫💫💫💫 Henkilökohtainen konstruktio ♻♻♻💫💫💫💫

Tänä vuonna voin joko syntyä uudelleen tai lysähtää kouristuksiin.

Viides koulutukseni tulee olemaan Etaloni. Tai — pää edellä etanoliin.
Joko jodi tai myrkky.
Teen töitä kuin: joko susi tai jakki.
Migreeni on siis sirkus; pää on ollut vinossa jo yli neljännesvuosisadan, ja me kuljemme syvällä pimeitä polkuja pitkin sellaisten aineiden vaikutuksessa, joita ei ole vielä edes keksitty.

Ja miksi elää, jos ei ole ideaa eikä unelmaa? Jos ei ole päivittäistä, tunti tunnilta jatkuvaa ajatteluprosessia, joka tähtää tavoitteen saavuttamiseen —
niin, se on perseveraatio.

Olen kyllästynyt keittiöpsykologien kuvaan. Sanojen takana — tyhjää. Se on nyt muotia... joo joo.

Pavlovilaisten sessioiden jälkeen radikaalit nostivat nuoren, elävältä haudatun tieteen takaisin ylös.
Mutta täällä on niitä, jotka eivät piilota kasvojaan Personan taakse ja jotka antavat panoksensa tuohon Tieteen temppeliin oman elämänsä hinnalla; jonain päivänä heistä kirjoitetaan Wikiin kuin graniittiin hakaten:
”He tulivat ei-keninä, syöksyivät alas, lähtivät huipulla.”

Saaga alkaa uudelleen: psykan tiedekunta edessä, käsissä kielletyt riimut — sen saman suljetun Fight Clubin salainen merkki. [3🎶]

”Olen aina pitänyt poikkeuksellisena etuoikeutena sitä, että saan kuulua arvostettuun ja kunnioitettuun parantajien joukkoon. Me psykoterapeutit olemme osa perinnettä, joka ulottuu paitsi välittömiin psykoterapeuttisiin edeltäjiimme — Freudiin ja Jungiin sekä heidän kaikkiin matkakumppaneihinsa, Nietzscheen, Schopenhaueriin ja Kierkegaardiin — myös Jeesukseen, Buddhaan, Platoniin, Sokrateeseen, Galenokseen, Hippokrateeseen ja kaikkiin muihin suuriin uskonnollisiin johtajiin, filosofeihin ja lääkäreihin, jotka aikojen alusta lähtien ovat parantaneet ihmisiä epätoivosta.” 📚

Muistin tuon kynnyksen ja oman liikkeeni sinä päivänä — lyhyt katkelma matkasta tiedekuntaan.

Elää reunalla — siinä fakta,
Olla rauhassa — siinä tankki.
Iske lippu maahan, älä anna tasoitusta,
Psykan tiedekunnassa mennään näin!
Kellarista ullakolle,
Oma pimeyteni teki minut 🌓

Toimituksellinen huomautus: musiikkikatkelmien tunnisteet [1]–[8] on säilytetty arkistotekstistä. Kaikkia äänitteitä ja esittäjiä ei voitu tunnistaa luotettavasti saatavilla olevista tiedoista, joten puuttuvia tekijätietoja ei keksitty.

Turvallisuushuomautus: Jos itsemurha- tai itsensä vahingoittamisen ajatukset koskevat sinua juuri nyt, kerro asiasta luotettavalle ihmiselle ja ota yhteyttä lääkäriin tai mielenterveyden ammattilaiseen. Välittömässä vaarassa ota yhteys paikalliseen hätänumeroon tai kriisipäivystykseen. WHO:n ohje.