Inhimillisten intohimojen amplitudi

IIA? — ei OTT!
KTLH? — ei MDP!
LT? — ei VFRL!

Hyvä samarialainen? — ei mikään ilkeä narsisti-sadisti.
Alienisti? — ei egoisti.

Excelsior; välisiirto — siitä alkoi 2020. Tämäkin menee pian ohi. 📅

---

Odinin uhri — vai mukavuuden uskonto?

Odin antoi silmänsä tiedon hinnaksi. Viisauden puolesta uhrautuminen ei ollut hänelle vierasta. Ymmärtääkseen riimujen voiman hän meni vielä pidemmälle ja uhrasi itsensä.

---

”Kysymys on yhtä vanha kuin ihmiskunta itse: kaksi voimaa meissä. Useimmiten kuvaamme niitä toistensa vastustajina — valkoinen ja musta, yin ja yang, hyvä ja paha. Olemme Skyllan ja Kharybdiksen välissä, vapautettuina vaistoista, jotka muuten määräisivät olemassaolomme, ja siksi pakotettuina valitsemaan yhä uudelleen. Ruumis ja henki: yhtäällä intohimot, toisaalla omatunto. Viimeisten kahdentuhannen vuoden aikana syntyneiden teorioiden ja oppien määrä kertoo, kuinka sitkeästi tämä kysymys seuraa meitä — muinaisista Vedoista transaktioanalyysiin. Suuret mielet ovat palanneet siihen jatkuvasti: Platon vaunuvertauksineen, Freud minän ja idin teorioineen. Kuvaamme nämä voimat toisiaan vastaan taistelevina. Mutta onko niiden todella pakko taistella?”

---

Koko tämä Iloinen tiede ei sano paskaakaan. ⚕

”Eikö elämäni valu tomuksi?
Näiden kirjahyllyjen välissä, melkein kuin vankina?
Sadan kirjan keskellä luen aina saman tuomion:
ihminen on kautta aikojen elänyt puutteessa,
ja onni on ollut poikkeus.”

---

Sivistys on hienoa — mutta teoria ei ole elämä.
Mitä akateeminen maailma ei opeta?
Mitä tietoa luentosalista ei saa? 📚

”Ja näytät ihan terveeltä, mutta kun alat penkoa itseäsi kunnolla,
käyt loputonta, hedelmätöntä etsintää löytääksesi kaltaisiasi.”
(Oxxxymiron, ”Не от мира сего”)
➕
”Kirjat jakavat mielipiteitä, mielipiteet kylvävät epäilyksiä,
epäilyksestä syntyy laiskuus, laiskuuden perässä leijuu unohdus.
Michel Houellebecq, Lautréamont, plus Necronomicon,
ja taas tämä maailma on maalitaulu — payback.”
(Oxxxymiron, ”Не от мира сего”)

Mutta täällä kulkee rinnalla toinen maailma. Minä sukellan sinne; todellisessa maailmassa ehtii kulua vain muutama minuutti.

Let’s go 🛑

Lumihiutaleet laskeutuvat vihreälle ruoholle.

Kuljin vuorten yli ja saavuin mantereen reunalle.
Kauppakaravellien hylkyjen keskeltä löydät hänet —
Madonnan kasvot, Gorgonin katse.

Ryömimään syntynyt, mutta niin kovin halusin lentää.
Kuinka monta höyhentä vielä pitää kerätä?
Kuinka paljon vielä uhrata?
Karkottaa Eros?

Mutta ihminen, liian inhimillinen.
Eros sanoi:
”Ei. Sinusta tulee samanlainen kuin muistakin. Palvot vain minua.”

Ja siinä, taistelussa itse Erosta vastaan, löytyi kompassi — ja vastaus:

”Vain se, joka on maistanut taistelua Ψ:n puolesta,
on ansainnut Ψ:n — ja vapauden.”

Eikä edes Eros voittanut sillä kertaa.
Nosce te ipsum soi sanoja kovempaa.

”Ja kuulin kutsun — koirien kaukaisessa haukussa, metsien mutinassa. Tunsin jotakin: hämärää tietoisuutta kivun läpi.”

(Thomas Mraz feat. Oxxxymiron, ”Stereocoma”)

Ad profundum — aivan pohjaan asti.
Ja sitten sen näki:

Kalastusvene yritti nostaa neitoa pohjasta.
Kalastajalla oli omat buginsa, kuten jokaisella keskijohdon managerilla,
ja kaiken lisäksi vesikammo.
Hah. Niin kuin aina…
Hän ei tajunnut, että todellisuudessa hän nosti pintaan itseään.

Oman itseni rajalla — askel eteenpäin, kaukaisiin maihin.

---

Siellä Faust harhaili etsimässä itseään.
Sokrates tanssi täydellistä tanssia ja vakuutti, ettei tiennyt paskaakaan.
Platon ajoi vaunuillaan, vaikka hevoset tekivät mitä huvitti.
Khayyam, viinistä humalassa, huusi totuuden olevan hänessä.

Hieman kauempana seisoi Descartes,
eksyneenä omaan koordinaatistoonsa.
Cogito, ergo sum — hänen huulensa toistivat.

Rannalla Montaigne asetteli Esseitään — itselleen.
Syvyyksistä nousi Nietzsche, sukellusvehkeet unohtaneena —
paine ajoi hänet hulluksi.

Lähellä Kant ihaili tähtiä
sisällään ja itsensä ulkopuolella,
julisti moraalista imperatiivia,
mutta Nam vitiis nemo sine nascitur.

Wienin metsien yllä näkyi Freud-vaari,
vähän omassa tiedostamattomassaan sukellellen.
Oliko hän jo saavuttanut gonadisen rauhan?

---

Vielä askel — o tempora, o mores!

Psykoterapeutit hajosivat koulukunniksi ja unohtivat sukulaisuutensa.
Heidän pitäisi olla sisaruksia saman nuotion äärellä, mutta jokainen koulukunta uskoo olevansa ainoa oikeassa.

Joukko rationalisteja pyörittää sormea ohimolla.
Empiristit tarttuvat sydämeensä ja tuntevat vain itsensä.

Kungfutse, Krishna, Laozi; heidän jälkeensä Buddha, Muhammad ja Messias Jeesus —
he tarjosivat ruokaa kaikille tulijoille, mutta väkijoukko mässäsi yhä himon kaukalosta,
kuten kaikkina aikoina……………………………….

---

Siinä se. Aika palata takaisin.
Mutta tämän minä muistan aina.

Hyvät päämäärät, mutta keinot eivät — niinkö? Hyvä on. Keinot valitsin itse. Olit oikeassa. 🌲🌷

”Tiedätkö, mistä puhun? Et. Tuskin.
Sanot: ’Mitä helvetin harhaoppia tämä on?’
Meidät opetettiin elämään selvin päin, ilman satuja ja uskomuksia.
Mutta metsän syvyydessä Pan soittaa huilua.
Kuulen sen trillin, vaikka hän vaihtaisi naamioita kuinka monta.”
(Thomas Mraz feat. Oxxxymiron, ”Stereocoma”)

---

”Runoilijoita” ja ”Atlaksia” on ollut kaikkina aikoina!!!

1. *”Niin elivät runoilijat. Lukija, ystävä!
   Luuletko ehkä, että heidän osansa oli huonompi
   kuin sinun jokapäiväiset voimattomat ponnistuksesi,
   kuin poroporvarillinen lätäkkösi?

   Ei, rakas lukija, sokea kriitikkoni!
   Runoilijalla on sentään palmikot, pilvet ja kultainen aika —
   sinulle ne eivät aukene!

   Sinä olet tyytyväinen itseesi ja vaimoosi,
   surkeaan konstituutioosi;
   mutta runoilijalla on koko maailman laajuinen juominki —
   eikä yksi konstituutio hänelle riitä!”*
   (Aleksandr Blok, ”Runoilijat”)

2. ”He ehtivät elää sata elämää, riskeeraten kaiken —
   elätkö sinä edes yhtä?”
   (Grot, ”Enemmän kuin elossa”)

---

✅ Ydin

”Jos antautuisin turhalle katumukselle siksi, että virheeni tuhosi menneisyyteni, se olisi suurin petos — täydellinen konkurssi tämän totuuden edessä. Mutta jos rakkaus totuuteen jäi viimeiseksi omaisuudekseni, silloin mitä enemmän menetin, sitä ylpeämpi voin olla hinnasta, jonka tuosta rakkaudesta maksoin. Menneisyyden rauniot eivät silloin olisi hautakumpu päälläni vaan huippu, jolle kiipesin nähdäkseni kauemmas. Ylpeys ja kyky nähdä — siinä kaikki, mitä minulla oli alussa, ja kaiken saavuttamani saavutin niiden avulla. Nyt molemmat ovat vahvempia. Nyt tiedän korkeamman arvon, joka minulta ennen puuttui: oikeuden olla ylpeä tavastani nähdä maailma. Kaiken muun voin vielä saavuttaa.”

---

Lyhenteet

IIA — inhimillisten intohimojen amplitudi
(tunnekokemusten amplitudi)

OTT — oman tärkeyden tunne

KTLH — korkean teknologian lääketieteellinen hoito

MDP — maanis-depressiivinen psykoosi

LT — lopputyö

VFRL — Venäjän federaation rikoslaki