75 postausta myöhemmin

75 POSTAUSTA MYÖHEMMIN

Tekstini muistutti joskus diatribia – antiikin kritiikintäyteistä muotoa, puhetta, joka kuitenkin esitettiin sisäisenä puheena ja kätkettiin metaforien taakse. Se oli ajatusteni vilpitöntä ilmaisua, mutta kieli oli kääritty niin monen kerroksen sisään, ettei sitä käytännössä voinut ymmärtää. Nyt taaksepäin katsoessani tajuan, että nuo kriittiset puheet olivat osa paljon syvempää prosessia: integraatiota, sisäistä työstämistä. Miten sitten yritinkään ilmaista kokemuksiani, ne säilyivät ytimeltään minusta erottamattomina.

❇️ KÄSIEN KESYTTÄMÄTÖN VAPINA ❇️

Kun ajattelen asiaa nyt, mieleeni tulee täytekynän pidätyskyvyttömyys, kuten Feyerabend sitä kuvasi (Feyerabend, 2020, s. 316). Nykyään se ei ole muuta kuin sormien kesyttämätöntä vapinaa, joka pakottaa etsimään ulospääsyä kirjainten ja sanojen virrasta, vaikkei edes tietäisi, minne ajatustaan on ohjaamassa. Se on sublimaatiota: et ymmärrä, mitä haluat sanoa, mutta haluat kipeästi ilmaista jotakin, edes tiedostamattasi. Naputella kirjaimia, koska muutakaan naputeltavaa ei enää ole? Hmm... Tietenkin sekä seksi että teksti purkavat aggressiivisia impulsseja sublimoituina tekoina. Ehkä se oli tapa tyhjentää ylitsevuotavaa säiliötä ja näytellä Varjon impulsseja.

❇️ SISÄINEN MAAILMA SANAN KAUTTA ❇️

Tässä voi ehkä nähdä, miten tuomme sisäisen maailmamme näkyviin: siinä se on, sanaa kohti kurottavana, miltei villissä muodossaan – ja sen takana jotakin suurempaa kuin pelkkää mautonta lörpöttelyä. Se on tie sisäisen myrskyn läpi, tasapainon etsimistä varjon ja valon väliltä. Ja vaikka ilmaisu vaikuttaisi hermostuneelta, se voi samalla paljastaa luonnetta – kuten Feyerabend sanoi: ”Tänä hermostuneen ammattimaisuuden aikakautena on yhä olemassa luonteikkaita hahmoja” (Feyerabend, 2020, s. 318).

❇️ KIRJOITTAMINEN TIENÄ ITSEEN ❇️

Ajan myötä huomasin kuitenkin, että yksi hyödyllisimmistä tavoista työstää omia kokemuksia on kirjoittaminen. Se ei ole vain ilmaisun muoto, vaan väline, joka jäähdyttää sisällä riehuvaa myrskyä. ”Emme enää rakasta tietoamme riittävästi heti kun olemme jakaneet sen muiden kanssa” (F. Nietzsche, Hyvän ja pahan tuolla puolen). Tämä jäähtyminen osoittautui paitsi hyödylliseksi myös välttämättömäksi, etenkin silloin, kun kyse oli raskaista kokemuksista ja varjoisista mielialoista.

❇️ INTEGRAATIO ILMAISUN KAUTTA ❇️

Vasta kirjoitettuani ajatukseni muistiin ne alkoivat todella menettää terävyyttään ja keventyä. Sisäisistä kokemuksista kirjoittaminen on tietyssä mielessä niiden integroimista. Tämä prosessi vaatii kuitenkin paitsi ilmaisemista myös verhoamista. Avoin puhe ei toisinaan vaadi vain rehellisyyttä, vaan myös varovaisuutta. Vertaukset ja metaforat muodostavat turvallisen tilan, jossa voi sanoa ja elää läpi sen, mikä muuten kuulostaisi liian paljaalta, liian julmalta, liian väärältä (meidäthän kaikki opetettiin elämään oikein). Tässä mielessä postaukset ovat ihanteellinen väline: täällä ei tarvitse pelätä näyttävänsä haavoittuvalta, sillä jokainen teksti säilyy monitulkintaisena ja monikerroksisena.

❇️ AVOIMUUS VOIMANA ❇️

Mutta kuten usein käy, kaikki muuttuu. Nyt kun tietoisuus kasvaa ja ymmärrys alkaa tuntuvasti vaikuttaa, voin antaa itseni olla avoimempi. Kirjoittamisesta on tullut keino paitsi ymmärtää ajatuksiani myös tuoda ne esiin alkuperäisessä, joskus kömpelössä muodossaan. Minun ei enää tarvitse piilottaa ideoitani mutkikkaiden metaforien ja kääreiden taakse. Monimutkaisia rakennelmia ei enää tarvita samalla tavalla. En pelkää avautua enkä sitä, että minut ymmärretään väärin tai tuomitaan. Jos idea on huono, se altistuu kritiikille – ja se on ihan oikein.

❇️ TAISTELU TOTUUDESTA ❇️

Kuten Steven Pinker huomauttaa: ”Globaali kampus nostaa paitsi ajatusten monimutkaisuutta myös niiden laatua. Täydellisessä eristyksessä kukoistavat kaikkein oudoimmat ja myrkyllisimmät ideat. Auringonvalo on paras desinfiointiaine, ja jos huono idea avataan muiden mielten kritiikille, se saattaa kuihtua ja kuivua. Ennakkoluulojen, dogmien ja legendojen puoliintumisaika on oppineiden tasavallassa lyhyempi – samoin huonojen ideoiden” (S. Pinker, The Better Angels of Our Nature, luku ”The Republic of Letters and Enlightenment Humanism”). Tänään voin sanoa, ettei avoimuus ole heikkoutta. Avoimuus on voimaa. En enää pelkää näyttää, mitä ajattelen, vaikka se ei olisi ”täydellistä”. En myöskään pelkää eri mieltä olevia. Jokainen avoin katse ja jokainen esitetty kysymys auttaa minua kasvamaan. Tämä ei ole vain taistelua sanasta, vaan taistelua totuudesta. Ja jos tuo totuus on kelvoton, se täytyy alistaa analyysille ja kritiikille – jos se kestää kokeen, sillä todella on arvoa.

❇️ SYKLIN PÄÄTÖS ❇️

Tähän päättyvät Pohjoistuulen sadut, sillä Pohjoistuulikin kaipaa etelään.🎶 Tästä alkaa toinen sykli: siitä, miten kaikki tämä on ... jatko-opintoja, psykologiaa ja psykoterapiaa ... Ja muistakaa: tarinalla ei ole loppua, ja tietenkin kaikki yhtäläisyydet todellisiin historiallisiin henkilöihin ovat pelkkää sattumaa. 😉🎶

#itseilmaisu #kirjoittaminen #avoimuus

---

Lähteet

1. Nietzsche, F., Lyhyt koottujen teosten laitos / Friedrich Nietzsche; saksasta kääntäneet J. Antonovski, V. Weinstock, A. Zabolotskaja ym. Pietari: Azbuka, Azbuka-Atticus, 2017. 1 056 s.

Kaikki kappaleista lainatut fraasit, viittaukset ja sanankäänteet merkitään näin: 🎶.
Niitä käytetään kunnioituksesta esittäjien työtä kohtaan. Kuinkahan monta kappaletta tunnistatte näistä pääsiäismunista...

---

Liity keskusteluun Telegramissa! 💬