Telegram
Jokaiselle omansa
Kun olin niin kiireinen kouluttautumaan, minulta jäi näköjään yksi tiedonala vajaaksi: minä itse. Nyt edessä on elämän pääkoe.
Yksi kysymys, jonka lapsuus asetti:
”Jo silloin on täytynyt syntyä joitakin syvälle juurtuneita, vahingollisia asenteita, sillä siitä lähtien ajatus suhteesta naiseen on kauhistuttanut minua. Aistillisuus – naisen ruumis – tuntuu minusta äärimmäiseltä harhautukselta, esteeltä minun ja elämäni tehtävän välissä.”
”Ehkä Nietzsche oli oikeassa sanoessaan, että hänen suhtautumisensa naisiin oli muotoutunut jo elämän ensimmäisinä vuosina. Ehkä nämä asenteet olivat juurtuneet niin syvälle, ettei mikään puhumalla tapahtuva hoito voisi koskaan yltää niihin.”
”Olen niin kuin te. Minäkin haluan lämmitellä perheen takkatulen ääressä. Mutta minua pelottaa ajatus siitä, että antautuisin mukavuudelle. Se merkitsisi itseni ja tehtäväni hylkäämistä. Minulle se olisi eräänlainen kuolema.” 📚
Niin. Elämän käsikirjoitus on sitkeä pirulainen.
Mutta sen voi ehkä muuttaa. Minkä tien sinä valitset?
”Ikuinen paluu merkitsee sitä, että aina kun valitset jonkin teon, sinun on oltava valmis valitsemaan se koko ikuisuudeksi. Sama koskee jokaista tekemättä jäänyttä tekoa, jokaista kuolleena syntynyttä ajatusta, jokaista vältettyä valintaa. Ja kaikki elämättä jäänyt elämä jää pullottamaan sisällesi, elämättä läpi koko ikuisuuden. Ja omantuntosi kuulematta jäänyt ääni huutaa sinulle ikuisesti.”
Omin sanoin: äänen voi kuulla, mutta se voi silti jäädä toteutumatta — eikä kyse välttämättä ole vain omastatunnosta, vaan myös intohimosta.
📌 Kysymys: mistä elämästä olet valmis luopumaan, jotta ajatus sen jäämisestä elämättä ei olisi kuolettavan kipeä?
💦💦💦💦💦💦💦💦💦
”Eräänä päivänä vaeltaja paiskasi oven kiinni takanaan, pysähtyi ja itki. Sitten hän sanoi: ’Tämä taipumus ja pakko kohti totta, todellista, näennäisyyden takaista, varmaa – kuinka vihainen olenkaan sille! Miksi juuri minua seuraa tämä synkkä ja kiihkeä ajaja? Haluaisin levätä, mutta se ei anna minun. Kuinka moni asia houkutteleekaan minua viipymään! Kaikkialla on minua varten Armidan puutarhoja: ja siksi aina uusia irtautumisia ja uusia sydämen katkeruuksia! Minun on nostettava jalka taas eteenpäin, tämä väsynyt, haavoittunut jalka; ja juuri siksi, että minun on pakko, katson usein synkästi taakseni kaikkein kauneimpaan, joka ei pystynyt pidättämään minua – juuri siksi, ettei se pystynyt pidättämään minua!’”
No sano, Friedrich: jos Lou olisi suostunut olemaan kanssasi, olisiko Zarathustra koskaan syntynyt?
Ja valitsitko sinä oman luomuksesi? Vai olitko oman käsikirjoituksesi orja? Vai selvisitkö siitä inhimillisestä, aivan liian inhimillisestä?
En tiedä. Vastaa itse….
Eletään – nähdään ✈✈✈
Tuleminen on asteittainen prosessi.
Tiedän vain tämän: elämä ei ole muijat ja XO...
”Tiedä: vielä viidentuhannen vuoden päästä
jokainen hetki, jolloin pelkäsit mutta valitsit raskaan tien, maksetaan meille kaksin verroin takaisin.
En ole saarnaaja; rohkeus on asteittainen prosessi,
mutta ’pysyttelisin mieluummin sivussa’ on keskitysleirien resepti.”🎶
No niin, mitä opettajani sanovat? 👇🏻
Tämän metaforisen kuvauksen voi katsoa VK-videolta: linkki videoon
Kysymyksiä artikkelin aiheesta
01Voiko lapsuudessa muodostunutta elämän käsikirjoitusta muuttaa?
Lapsuuden asenteet voivat juurtua hyvin syvälle, mutta teksti ei käsittele elämän käsikirjoitusta tuomiona. Sen voi huomata, arvioida uudelleen ja valita yhä uudestaan, mitä tietä jatkaa — samalla hyväksyen valinnan hinnan.
02Miten valita henkilökohtaisen tehtävän ja läheisyyden välillä, jos ne tuntuvat toisensa poissulkevilta?
Teksti ei anna yksinkertaista sääntöä: läheisyys lupaa inhimillistä lämpöä, mutta voi tuntua oman itsen ja tehtävän hylkäämiseltä. Valinta koskee siis sitä, kumman hinnan ihminen on valmis kantamaan — valitun vai elämättä jääneen elämän.
03Miksi elämättä jäänyt elämä voi muuttua tuskallisen katumuksen lähteeksi?
Tekemättä jääneet valinnat ja tukahdutetut mahdollisuudet eivät välttämättä katoa, vaan ihminen voi palata niihin mielessään yhä uudelleen. Siksi jokainen valinta merkitsee samalla luopumista toisesta mahdollisesta elämästä.