Nostalgia

Pyyhi räkäsi, poika.

Ja me ollaan jättiläisten harteilla kuin hilse, eikä meille jää kuin tukahdutettu ”kek”,
sylkien auringonlaskun ikuisuuden jokeen jossain jumalan selän takana.

Ihminen on käynyt ahtaaksi — minä leventäisin.

Rakensin itselleni mini-Detroitin: siellä on Erich Fromm, hänen kanssaan Shakespeare ja Schweitzer...
Pikkukaupungissa elämä kiehuu, nestemäinen typpi,
ei olla rannalta, mutta hiekkaa valuu...

Aika hakkaa pienellä haulilla sateenvarjoihin.
Käännä tiimalasi vaakaan,
niin saat äärettömyyden merkin.

Jumissa, yksin, täysin vanhentunut.
Mutta jos voisin antaa hänelle neuvon,
sanoisin: ”Anna olla, enhän mä ole terapeutti” 🕎

P.S.
Kuva suunnilleen 29. tammikuuta 2012 — jossain juhlasalissa.

Viipurin siviili-ilmailun ilmailuteknillinen oppilaitos.
(VATUGA, Viipuri)