🔑 Öljymaalaus 🙏🏻

”Edessämme on öljymaalaus —
Repinkin voisi olla siitä ylpeä,
Mustalla maalilla piirretty —
Koottu kuva”… projektiosta.
Miten tarkasti hahmon ääriviivat on vedetty — nappiin, pilkulleen,
Löysä, esihistoriallinen, alakulttuurinen rekvisiitta.
Puuttuu enää: koripallo, Onyx-pipo, reikäinen pullo,
Taistelukoirat, spraymaalipurkki…
Ja ”A” — kuin koeputkessa siitetty —
Suunnilleen vuosimallia yhdeksänkymmentäviisi,
Vähän typerä ja naurettava,
Mutta pohjimmiltaan oma veljemme… Homo sum, humani nihil a me alienum puto

Tekijätieto: alun jakso mukailee Oxxxymironin ensimmäistä kierrosta Versus Battle -ottelussa Oxxxymiron vastaan ST.

Liian isossa ”räppipaidassa” karkasin Eedenin puutarhoista,
ostin aina kasvuvaraa — se tunne oli niinku kannustin.
Kaikki mikä ennen oli valtavaa, käy ajan myötä pieneksi.

Lähdin kotoa — tschüss, Paratiisi.
Ikuisessa loitsun etsinnässä: Eins, Zwei.

Ideoiden ja käytännön välissä

”Ideoiden ja käytäntöjen välissä on rako” — se on lähikehityksen vyöhyke 😄
Vai vastustiko Lev tällaisia käytäntöjä?

Joo, en tunne kaanoneita, aivan kuin tunteeni olisivat kloroformissa jossain algodicessa,
en usko ortodokseihin, aivan kuin tämä olisi nixelpixel.
Ja minusta on häpeä elää kaksikymmentäviisivuotiaana jonkun toisen paradigmassa,
ja uskon, että omalla tielläni minusta tulee oman narratiivini sankari,
mutta ensin pitäisi selvittää, mitä Varjoni täällä synnytti. 🔎

”Sinä pyrit valloittamaan, et rakastamaan.
Ja rakastuneena tunnet itsesi voitetuksi.”

Niin se on! Pelkään läheisiä suhteita,
sillä ne voivat satuttaa suoraan siiven alle,
ja silloin ryömin pitkin maata
kuin miljoonat nuo Pierrot’t. 💍

Ja sadistinen luonteeni — se on panssari, suomutus;
se on pelastanut minut ennenkin Olemisen ongelmalta.
Mutta ainakin opin tämän: luotan aina itseeni,
en juokse v*tun lauman perässä, kuuntelen itseäni……

🤢 Vaikka olisin voinut oppia tämänkin:
että minua rakastetaan aina
eikä tarvitse etsiä omia, ainutlaatuisia teitä,
riittää että on kaikkien kaveri ja kelluu virran mukana.
Tekee mitä kansa haluaa,
jahtaa trendejä, takertuu meemeihin, hashtageihin ja brändeihin…
Sopeutuja. Opportunisti…

Mutta ei! Kuolen mieluummin Ihmisenä
kuin elän tietäen olevani Hirviö. 🤮

”Mutta tiedätkö, ennen minuun ei uskonut kukaan.
Silti menin vastavirtaan suoraan Helvetin porteille,
luistin mutkissa, tein kaiken päinvastoin.” 🎤

Sen jälkeen etsin itseäni kirjojen pölystä,
ja sen jälkeen vajosin paljon nollan alapuolelle. 📉
Tämä ei ole mikään kynäharjoitus eikä tyhjää puhetta
(vaikka ovatkin Oxyn sanoja).

Ja olisin kuollut pois, mutta nyt minulla on pieni perhe.
Halusin niin kovasti kuulua johonkin itseäni suurempaan.
Tässä on myös usko itseeni,
ja horisontissa vain yksi tavoite — psykologia. 🎯

Kirjoitan, ettei aivotoiminta laske,
vaikka dementia on vielä kaukana — tai ehkä lähellä,
(tai ehkä verkossa).

Ja helvettiin koko salassapito;
ainakaan psykoterapiassa se ei minua kahlehtinut,
sillä olin esteen toisella puolella.

VKontakte-lasten sukupolvi
tuskin ymmärtää mitään — ja siinä juuri on taktiikka.
Sillä siinä ”räppipaidassa”
täytyy tuntea tekstiTYYLI 🙇‍♂

Kiitos, Irina Nikolaevna:
tällaisesta feedbackista,
minulle se on cashback,
mutta nyt jo flashback,
sillä carpe diem oli 2. tammikuuta!