Piirretty käsikirjoitus

”Ihmiset löytävät jotakin sanoista, käyvät psykoterapeuteilla, hankkivat koiria … Mutta sokeiden oppaatkin ovat sokeita.” 👤📌

”Jokainen ihminen on tulosta:
miljoonista erillisistä hetkistä,
tuhansista tietoisuuden tiloista,
sadoista seikkailuista,
kymmenistä elämänkriiseistä,
kahdesta vanhemmasta
ja yhdestä elämänkäsikirjoituksesta.

Ihminen tarvitsee tämän käsikirjoituksen tunteakseen seisovansa molemmin jaloin vakaalla maalla. Siitä luopuminen on yhtä mahdoton ajatus kuin perustan lyöminen pois oman talon alta.”

Bernen käsikirjoitusanalyysin tutkiminen samalla kun itse elää käsikirjoituksessa on kuin kivien heittämistä lasitalossa.

Ajatuksesi siitä, että kamppailu on elämän perusta, on vuotanut kuiviin kuin Ljalja, sillä ajatus ”on pakko taistella” näyttää osalta käsikirjoituksen ohjelmointia. Vai taisteleeko se sittenkin käsikirjoitusta vastaan?

Ylittämiseen suuntautuminen on ehto kaikkien muiden asenteiden ja mallien ylittämiselle. Yhtä asiaa ei kuitenkaan voi ylittää: tarvetta ylittää. Halun taistella voi voittaa vain taistelemalla, mutta kun käytämme taistelua—jopa taisteluun taistelua vastaan—emme vapaudu siitä vaan käytämme sitä edelleen. Väline ei tuhoa itseään niin kauan kuin sitä käytetään.

Pam … Silmukka, umpikuja.

Käsikirjoituksesta poistumisen paradoksi

Tämän teorian mukaan ei voi sadan prosentin varmuudella tietää poistuneensa käsikirjoituksesta 🔂.

Kun sanot itsellesi ”olen päässyt käsikirjoituksesta”, eikö tämäkin ehkä ole käsikirjoitustasi? Entä tämä ajatus? Entä tämä ”tämä”—oliko se ennalta määrätty? Miten sen voisi varmistaa?

Ehkä samalla tavalla kuin William James puhui kerran tahdosta: ”Ensimmäinen vapaan tahtoni teko on uskoa vapaaseen tahtoon.”

Valinta on tehtävä, mutta se perustuu siihen, että ”potilaan on tehtävä valinta. Tavallisesti hän tekee sen käsikirjoituksensa pohjalta. Jos potilas kääntyy perhelääkärin puoleen, lääkäri voi valita asiantuntijan oman käsikirjoituksensa mukaisesti” (s. 393).

Käsikirjoitusanalyytikko puolestaan piirtää potilaalle käsikirjoituksen luottaen omaan objektiivisuuteensa—ja juuri tuo käsitys voi kuulua hänen omaan käsikirjoitukseensa.

Ei. Tätä tietä jatkamalla suussa alkaa maistua palaneelta. Kuten V. M. Allahverdov sanoi: ”Jos ihminen menettää vapaan tahdon tunteen, se on patologian oire.”

Haluamme vetää viivan ja sanoa: tämä on käsikirjoitus, tämä on minun valintani. Mutta ”mitä tämä viiva merkitsee loputtomien viivojen myriadeissa, joissa ei ole lainkaan varmuutta?” (ks. 16.1.2020).

Et ehkä koskaan saa tietää, voititko määräyksen vai oliko juuri määräyksen voittaminen oma määräyksesi.

En tiedä. Tiedän vain, että kaikki tämä pyrkiminen ja ikävöinti, lukeminen, pohtiminen, arvioiminen ja kirjoittaminen on alkuvaihe, jossa kaikki voi vielä osoittautua hyödylliseksi.

Piirretty käsikirjoitus ei tarkoita, ettet voisi jatkaa sen piirtämistä.

Tarvitaan ”jotakin ulkopuolelta, jotakin mikä puuttuu käsikirjoituksesta mutta voi rikkoa sen” (Eric Berne, s. 457).

Hyvä on … 🔱🔱🔱🔱🔱🔱🔱

Kulku Varjon läpi

Muistan tuon tammikuun päivän.
Olin kuin langennut Ariel.
Käännös johti väärään suuntaan,
ja siellä maa oli kylmä.

Hän makasi odottaen kuolemaa;
se painoi minut silloin syliinsä
ja huusi kaikkien kuullen:
”Näytä synkkä luonteesi.”

Karthago kyti sisälläni.
Tiedätkö, mitä usko on?
Oletko koskaan, hitto vie, antanut itseäsi ajatukselle
niin, että kaikki järjestelmän ulkopuolella
pyyhkiytyi pois noissa Eedenin puutarhoissa?
Istua ja ajatella päivästä toiseen, päästä niistä karkuun,
kunnes unikin irrottaa sinetin.
Luuletko näitä saduiksi?
Sano, mahtuuko poolopaidassa hengittämään?

Samoin minä olin mustaa maalia;
joka päivä väritin kuvia.
Olin hänelle uskollinen kuin uskollinen Husky.
Luin kaikki metasadut.
Ehkä minulta puuttui hellyyttä;
ayahuascaa en silloin käyttänyt,
mutta silti riisuin maailman naamiot.
Ja vältettyäni Lambaskin kohtalon
etsin tietäni Nebraskaan …

Integraatio tukahduttamisen ja riivauksen vaihtoehtona

”Uskon, että terveet ihmiset pystyvät yhdistämään ja syntetisoimaan tietoisen ja tiedostamattoman elämänsä. He tekevät sen sulavasti ja tehokkaasti. Yhdistyessään prosessit rikastavat ja muuttavat toisiaan. Tiedostamaton ei enää herätä pelkoa. Ihminen voi tehdä sovinnon tiedostamattomansa, fantasioidensa ja toiveidensa kanssa ja sallia itsensä olla runollinen ja hullu.”

Maslow jatkaa: tiedostamaton avautuu, hyväksytään ja omaksutaan, eikä se enää näytä yhtä vaaralliselta tai hirvittävältä. Prosessi syvenee, ihminen tutustuu pelkäämäänsä ja huomaa pystyvänsä käsittelemään sitä.

Hän vertaa tätä miesten ja naisten historialliseen suhteeseen. Mies voi pelätä naista tiedostamattaan samoista syistä kuin omaa tiedostamatonta mieltään ja siksi pyrkiä alistamaan tai hallitsemaan häntä. Psykodynaamisen teorian mukaan naiset herättävät miehissä näiden tiedostamattoman naisellisuuden—pehmeyden, hellyyden ja vastaavat ominaisuudet. Miehisen ja naisellisen ikuinen vastakkainasettelu sekä miesten pyrkimys hallita, nöyryyttää ja sortaa naisia voidaan nähdä kömpelönä yrityksenä hallita omaa tiedostamatonta. Todellinen rakkaus ei ole mahdollista pelokkaan herran ja loukatun orjan välillä. ✈

Vasta riittävän vahva, itsevarma ja eheä mies voi hyväksyä ja lopulta toivottaa tervetulleeksi naisen itsensä toteuttamisen ja hänen pyrkimyksensä oman potentiaalinsa käyttämiseen. Myös päinvastainen pätee: kukaan mies ei toteuta itseään ilman arvokkaan naisen tukea. Nainen kasvattaa miestä ja mies naista. Tietoisen ja tiedostamattoman—fantasian ja järjen—on ravittava toisiaan, jotta ne voivat saavuttaa aidon harmonian (s. 129).

Maslow’n vertauksen mukana siirrymme Jungiin. Hänen mukaansa ”arkkityyppisten kuvien ja fantasioiden konstellaatio ei itsessään ole patologinen”. Naisellisen eli tiedostamattoman ilmeneminen miehessä ei siis itsessään ole sairautta.

Jung jatkaa kuitenkin:

”Patologisen reaktion tunnusmerkki on ennen kaikkea samaistuminen arkkityyppiin. Se synnyttää eräänlaisen inflaation ja yllättäen ilmaantuvan sisällön riivauksen, jolloin sisältö purkautuu virtana, jota mikään terapia ei pysty pysäyttämään.”

Niin—tässä on sama ”tuleen leikkiminen, joka johtaa paloon”, josta Shakespeare kirjoitti.

Jos mies samaistuu naiseen—”meihin”, ”minun tyttöystävääni”—hän heikkenee hetkeksi. ”Suotuisissa tapauksissa samaistuminen voi mennä ohi enemmän tai vähemmän harmittomana inflaationa. Joka tapauksessa samaistuminen tiedostamattomaan heikentää tietoisuutta, ja siinä on sen suurin vaara.”

Siksi niin monet ovat läheisriippuvaisia tai pyrkivät hallitsemaan, nöyryyttämään ja alistamaan ”toista puoliskoaan”: ne ovat kömpelöitä yrityksiä hallita omaa tiedostamatonta. Frommin sanoin he kutsuvat riippuvuuttaan rakkaudeksi ja omistamistaan samoin. 😬

Miehen samaistuminen naiseen ja tietoisuuden samaistuminen tiedostamattomaan on erittäin vaikea prosessi. Useimmiten luisumme kahteen ääripäähän:

1. Torjumme idin ja tukahdutamme hänet.

2. Joudumme Varjon valtaan, ja se alkaa hallita ja alistaa meitä.

”Et ’hallitse’ samaistumista etkä tietoisesti ’samaistu’. Koet identiteettisi arkkityypin kanssa tiedostamatta ja joudut sen riivaamaksi. Vaikeissa tapauksissa on siksi huomattavasti tärkeämpää vahvistaa ja lujittaa egoa kuin ymmärtää ja omaksua tiedostamattoman tuotteita.”

Kun ego on vahva, ihmisellä on sisäiseen henkiseen maailmaansa hakattu perusta. Arvot ja periaatteet ovat imeytyneet vereen ja kehoon; ihminen seisoo vakaasti, tukeutuu uskoonsa ja voi sitten omaksua tiedostamatonta. Hän voi hyväksyä Toisen tekemättä tästä elämänsä keskusta, tulemasta riippuvaiseksi tai alistamatta tätä menettämisen ja oman perustan katoamisen pelossa.

Nämä sisäiset vakaumukset piirtävät käsikirjoitusta uudelleen ja vapauttavat lapsuuden määräyksistä. Todiste siitä, etteivät ne olleet syntymässä annettuja, on niiden hinta: kipu, työ, veri ja hiki. Arvot ovat sinun juuri siksi, että kokemus ansaitsi ne.

”Jokainen ihminen haluaa mieluummin tuntea olevansa vapaa kuin alistettu, oikeutettu valitsemaan kuin vailla tätä oikeutta. Yksikään normaali ihminen ei halua tulla kontrolloiduksi. Hän haluaa sekä tuntea olevansa vapaa että olla vapaa.”

Todellinen vapaus syntyy objektiivisesti olemassa olevien liiallisten vapausasteiden ylittämisestä. Se ansaitaan, kun periaatteet kiteytyvät vaikeiden elämäntilanteiden sulatusuunissa. Yksilöllisyys hahmottuu vähitellen. Persoonan rajojen—erityisesti ”eturintaman rajojen”—lujuus ja selkeys on testattava ylittämällä ne, ikään kuin varmistaakseen, ettei niiden takana enää ole minä. Toiset rajat jäävät epätarkoiksi ja liikkuviksi kuin savu.

Oman elämänkäsikirjoituksen ja yksilöllisyyden piirtäminen on hidas ja pitkä prosessi. Ehkä hyväksyisimme mielellämme ulkoa annetun valmiin mallin, ellei olisi yhtä muttaa:

”Me itse haluamme olla kohtalomme tekijöitä ja luojia.”

Hyvä on. Jos haluat—ryhdy sellaiseksi. Mutta tiedä, että tie on vaikea ja vaarallinen.

Mistä tie alkaa, ja mikä siinä on olennaista?
👇🏻👇🏻👇🏻👇🏻👇🏻👇🏻👇🏻

Virtutis et vitiorum grave ipsius conscientiae pondus est: qua sublata, iacent omnia — Tästä alkaa ”Tie … Nebraskaan”. 🔱