Psykologin päivä. 🧭

“Teen kaikkeni, jotta voisin jonain päivänä ilman kiusaantumista lausua James Hollisin sanat: ‘Olen omistanut elämäni opettamisen, koulutuksen, vuorovaikutuksen ja psykoterapian harjoittamiselle — kaiken ihmisen tarpeiden palvelemiseksi ja parantamisen ajatuksen vuoksi.’” (Ote motivaatiokirjeestäni, kun hain Pietarin valtionyliopiston psykologian tiedekuntaan.)

Minulle psykologi on ennen kaikkea löytöretkeilijä. Kuten E. Fromm sanoi:

“Jokaiseen uuteen löytöön liittyy riski, ja riskialttiit hankkeet vaativat paitsi tietyn määrän sisäistä varmuutta myös elämäniloa — sellaista löytyy vain ihmisiltä, joille elämä on enemmän kuin jännityksen vähentämistä ja kivun poistamista. Yleisen typeryyden tason laskemiseksi emme tarvitse lisää ‘älyä’, vaan toisenlaisen luonteen: itsenäisiä, yritteliäitä ihmisiä, jotka ovat rakastuneita elämään.”

Tällaisena minä näen todellisen psykologin: itsenäisen, yritteliään ihmisen, joka on rakastunut elämään!

🏛🏛🏛🏛🏛🏛🏛🏛🏛🏛🏛🏛🏛
ψ. Psykologia on niille, jotka näkevät valheen ja petoksen.
ψ. Jotka haluavat ymmärtää — ja tulla itse ymmärretyiksi.
ψ. Joita keskinkertaisuus ja “musta ruutu” eivät motivoi.
ψ. Jotka tajuavat, mistä on kyse, eivätkä siksi halua elää VAMP-yhteiskunnassa.
ψ. Vaikka siellä vallitsisi ikuisesti hedonistinen periaate!
🏛🏛🏛🏛🏛🏛🏛🏛🏛🏛🏛🏛🏛

Vanhemmat kollegat sanovat minulle: sinulla on aivan liian romantisoitu käsitys psykologiasta.

Joo, ei… teidät vain opetettiin elämään ilman satuja ja uskomuksia.
Mutta syvällä metsässä Pan soittaa pilliään.
Kuulen trillin, vaikka hän sovittaisi kuinka monta naamiota.
Anna ukulele,
mä vetäisen niin, että koko oikoumene menee v*ttu sekaisin.
Taivas huurtuu, puu humisee tahdissa —
tässä aktissa Psykhe tekee itsensä kuolemattomaksi.
Pystytkö samaan?