Itsensä antaminen
Periaate ”antaminen merkitsee saamista” näkyy myös muilla ihmissuhteiden alueilla. Opettaja oppii itse oppilailtaan, yleisö inspiroi taiteilijaa ja psykoanalyytikko säilyttää psyykkisen terveytensä potilaidensa kautta—edellyttäen, etteivät he kohtele toisiaan objekteina vaan kohtaavat toisensa vilpittömästi ja hedelmällisesti.
Tuskin tarvitsee korostaa, että kyky rakastaa itsensä antamisen tekona riippuu ihmisen kehitystasosta ja luonteesta. Tämä kyky edellyttää tuottavaa suuntautumista. Siinä ihminen ylittää riippuvuuden narsistisesta itsensä ihailusta, halun käyttää toisia hyväkseen ja keräämisen tarpeen sekä löytää uskon omiin inhimillisiin voimiinsa ja rohkeuden nojata niihin tavoitettaan kohti kulkiessaan. Ilman näitä ominaisuuksia ihminen pelkää antaa itsensä—ja pelkää siis rakastaa.
Kategoria: Ideoita ihmissuhteista
Kysymyksiä artikkelin aiheesta
01Mitä Erich Fromm tarkoittaa itsensä antamisella rakkaudessa?
Se on aktiivinen kyky jakaa huomiota, tietoa, huolenpitoa ja läsnäoloa tekemättä toisesta objektia. Tuottavassa suhteessa myös antaja muuttuu ja saa jotain itse yhteyden kautta.
02Miten itsensä antaminen eroaa itsensä uhraamisesta?
Frommilla se perustuu sisäiseen voimaan, vapauteen ja tuottavaan suuntautumiseen, ei omien rajojen tuhoamiseen. Hyväksikäyttö, riippuvuus ja hamstraaminen ovat kypsän itsensä antamisen vastakohtia.
03Miksi ihminen voi pelätä itsensä antamista?
Siteeratussa näkemyksessä pelko liittyy heikkoon luottamukseen omiin inhimillisiin voimiin. Ilman sisäistä tukea avoimuus voi tuntua menetykseltä eikä hedelmälliseltä vaihdolta.
