Miten jatkaa kohti unelmaa, kun muut eivät usko sinuun?

Teksti kuvaa oman unelman kokoamista köyhyydestä, sisäisestä kivusta, aiemmista haavoista ja muiden epäuskosta huolimatta. Ajatus ei ole siinä, ettei olisi haavoja, vaan siinä, ettei niiden anna pysäyttää.

Voivatko haavoittuvuus ja halu jatkaa eteenpäin olla olemassa yhtä aikaa?

Kyllä. Tässä tekstissä haavoittuvuus ei kumoa kestävyyttä: suru, sisäiset haavat ja hellyys voivat elää rinnakkain halun kanssa elää, uskoa hyvään ja jatkaa eteenpäin.

Sweet Coffee Time☕

Nyt lähtisin merelle valoa etsimään, viini mukaan ja kiikarit reppuun✈🌍

Mutta tule maan pinnalle: me ollaan täällä, ja varmaan ihan ylpeydestä sanotaan ”eip”😔

Me tullaan vähävaraisista perheistä, kävellään kohti unelmaa paljain jaloin.

Mitä synkemmät pilvet, sitä kovempi halu elää ja lentää korkealle!

En mä ole niitä, jotka kerran polttivat näppinsä ja ovat siitä asti istuneet hiljaa...

Sen hymy loistaa, mä humallun, aurinko🦊

Täällä pistämiseen, usko pois, tarvitaan vain kimalainen ja ampiaisia.

Veri ei kulje aivoihin asti, hirviöt purevat kaulaan...

No joo, turha surra, kaikki kissat on täydellisiä.

Jollain täällä ei ole pistohaavoja, mutta sisällä on reikä,

Ja joku on haavoittunut, mutta hänen maailmassaan on paljon hyvää!

Jätkä, kokoa unelmasi kaikesta huolimatta kuin legoa.

Kaikille, jotka eivät usko sinuun, hymyile ja sano: riittää, moikka!