Mitä lakiesitykselle oikein kuuluu?
Mitä lakiesitykselle oikein kuuluu?
❇️ TAAS SOTA SIELUISTA ❇️
”Huijarit, joita on lisääntynyt enemmän kuin villiintyneitä koiria, erotetaan ihmisistä, joiden sielu on haavoittunut ja herkkä.”
Psykologisen toiminnan sääntelyä koskeva lakiesitys on jälleen keskustelun keskellä. Aihe tuntuu jo vanhalta, mutta jostain syystä se ei katoa. Kyse ei ole vain paperista. Kyse on sanan ja vallan, tiedon ja simulaation, elävän ja kuolleen välisestä rajasta.
Jos haluat ymmärtää, miksi tämä ei minusta ole vain byrokraattinen kiista vaan historiallisen mittaluokan kysymys, juuri tästä on kyse: ammatin merkityksestä, tutkintojen dilemmasta ja sielun pimeistä kujista. Tässä ovat mukana Ranskan kokemukset ja Bourdieu, joka on kulkenut samankaltaisen maaston läpi. Tässä on myös tulevaisuus, jossa algoritmit saattavat korvata psykologeja.
📍Menneisyys. Nykyisyys. Tulevaisuus. Kaikki kolme aikaa ovat tässä. Kaikki yhtyy tähän pisteeseen.
❇️ KUKA SIIS VASTUSTAA? ❇️
Lakiesitys ehdottaa: ammattiin vain asiaankuuluvan korkeakoulututkinnon suorittaneet. Pelkän ammatillisen uudelleenkoulutuksen suorittaneille kolme vuotta lisäkoulutukseen. Kuulostaa ensiksi loogiselta.
Mutta esiin nousee kaksi kysymystä.
Ensinnäkin: mitä tapahtuu kymmenilletuhansille ammattilaisille, joilla ei ole tällaista tutkintoa mutta joilla on asiakkaita, kokemusta, tuloksia ja päivittäistä terapeuttista työtä ihmisten kärsimyksen äärellä?
Toiseksi: miksi ne, joita kutsumme esoteerikoiksi, parantajiksi, regressioterapeuteiksi ja niin edelleen, jäävät pelin ulkopuolelle? Laki ei ulotu heihin. Se säätelee niitä, jotka ainakin yrittävät pysyä tieteen piirissä.
Silloin juuri nuo ”villiintyneet koirat” jäävät vapaiksi, mutta ne, jotka todella työskentelevät, joutuvat uhan alle. Missä logiikka?
❇️ PSYKOLOGIT OMAN TILAUKSENSA VARASSA ❇️
Tunnen kollegoita, jotka ottavat vastaan viisi tai kuusi asiakasta päivässä. He eivät allekirjoita vetoomuksia. He eivät kommentoi kansanedustajien julkaisuja. He eivät selitä jatkuvasti, miksi tämä on huono asia.
Heillä ei yksinkertaisesti ole aikaa.
Kun vietät koko päivän keskustellen toisten kivusta, ”ammattistandardi” ei ole ensimmäisenä mielessä.
Kun kuuntelet yhtä ihmistä, joka on kokenut väkivaltaa, toista, joka ei pysty hillitsemään aggressiotaan lastaan kohtaan, kolmatta, joka pelkää omaa elämäänsä — ja viisikymmentä minuuttia myöhemmin tekijän syyllisyyttä — et ole keskustelufoorumilla.
Olet keskellä inhimillistä kärsimystä… taskulamppu kädessä. ❗🪶
Pinnalla taas nousee höyryä. Niin, juuri sitä ”keiton yllä olevaa höyryä”, kuten eräs runoilija sanoi.
Ironista? Hyvin.
Mutta se keitto olemme me.
❇️ JOS UHKAILLET SADETTA — MIHIN KATSOT? ❇️
Voit suuttua. Voit huutaa: epäreilua!
Mutta jos olet psykoterapeutti, minulla on sinulle yksi kysymys.
Miten aiot kestää toisen ihmisen kipua, jos et kestä omaa vihaasi?
Jos sade kaataa vettä ja heristät sille nyrkkiä, kuka siitä kärsii? Sade?
Et ole vallankumouksen megafoni. Olet säiliö.
Et voi hajota vastaanottohuoneessa. Et voi tehdä itsestäsi siellä uhria.
Jos lainsäädäntö kaataa sinut, miten kestät asiakkaan, joka kaatuu oman elämänsä painon alle?
❇️ TARVITSEMMEKO SIIS LAIN? ❇️
Todennäköisemmin kyllä kuin ei. Mutta ei tällaista.
Tarvitsemme lain, joka suojaa asiakasta eikä rakenna uusia hierarkioita.
Tarvitsemme koulutusta, mutta emme pelkkää paperia.
Tarvitsemme koulukuntia, mutta emme lahkoja.
Tarvitsemme Logoksen suunnaksi — emme uutta kylttiä: ”sisään vain kulkuluvalla”.
Ja ennen kaikkea tarvitsemme terapeutteja, emme suorittajia.
Ei ole olennaista, montako paperia sinulla on. Olennaista on, pystytkö olemaan ihmisen kanssa siellä, missä kukaan ei häntä odottanut.
❇️ JA SILTI... ❇️
”…ja oikeastaan, hitot battlesta, riisun aseeni; kyllä, olen samanlainen kuin sinä — juon ja tuhoan itseäni.” Ehkä minäkin vain meluan.
Yritän puhua itseni ulos. Olla joku. Näytellä omaa totuuttani.
Ehkä minä olen juuri se huijari.
Tosin korostuneella epistemologisella ahdistuksella, taipumuksella ontologiseen containmentiin ja vakaalla eksistentiaalisen reflektion mallilla metaterapeuttisen paradigman puitteissa. 😉
Ja kyllä, tiedän jonkun sanovan: ”Villiintyneet koirat, huijarit, pennut…”
Mutta kuten Garry Topor sanoi:
Emme todellakaan ole pentuja, veli — sillä pennut pääsevät taivaaseen.
Ja me jäämme tänne.
Työskentelemään. Kestämään. Kamppailemaan.
Yhden sielun puolesta. Yhden ”kyllä, selviän tästä” puolesta. Yhden paniikittoman aamun puolesta.
Tämä tieto on kuin lumivyöry — puolet siitä on valhetta, mutta ette koskaan saa tietää kumpi puoli.
Mitä itse ajattelet — missä tässä on totuus ja missä vain höyryä keiton yllä?
#PsykologiaJaLaki #LogosVastaanKaaos #TerapiaReaaliajassa
━━━━━━━━━━
Liity keskusteluun Telegramissa tai VK-ryhmässä 💬
Kysymyksiä artikkelin aiheesta
01Mikä on kirjoittajan kanta psykologisen työn sääntelyyn?
Kirjoittaja pitää asiakkaiden suojaa ja ammatillista sääntelyä tarpeellisina, mutta torjuu mallin, jossa avun laatu pelkistyy tutkintojen muodolliseen hierarkiaan. Sääntelyssä pitäisi huomioida koulutus, käytännön osaaminen, etiikka ja asiakkaalle koituvat todelliset riskit.
02Mitä lakiesityksen versiota kirjoitus käsittelee?
Kirjoitus kuvaa huhtikuussa 2025 käytyä keskustelua liittovaltion lakiesityksestä nro 846497-8 ”Psykologisen toiminnan sääntelyn perusteista Venäjän federaatiossa” ja sen ehdottamista ammattivaatimuksista.
03Kuvaako kirjoitus Venäjällä nykyisin voimassa olevia psykologien vaatimuksia?
Ei. Se on poleeminen vastaus lakiesityksen vuoden 2025 versioon, ei oikeudellista neuvontaa. Esitystä muokattiin myöhemmin, joten ajantasainen teksti ja tila tulee tarkistaa valtionduuman järjestelmästä.
04Miksi kirjoittaja vertaa tutkintoa kykyyn kestää asiakkaan voimakkaita kokemuksia?
Vertaus korostaa, että muodollinen koulutus on tärkeää mutta ei yksin takaa ammatillista kypsyyttä. Voimakkaiden tunteiden kanssa työskentely on osa pätevyyttä, ei tiedon, etiikan tai koulutuksen korvike.
