Telegram
Ihmiskunta kurottaa tähtiin, mutta pelottavimmat hirviöt ovat sisällämme
Resilienssi
Ihmiskunta kurottaa tähtiin, mutta pelottavimmat hirviöt ovat sisällämme
”Mutta kuljimmepa kuinka kauas tuntemattomaan tahansa, pahimmat hirviöt ovat niitä, jotka tuomme mukanamme.”
Lähdimme kohti tähtiä. Tutkimme kaikkein vanhimpia galakseja, opimme luomaan kehoja ja siirtämään tietoisuutta. Otamme haltuun neuroimplantit, bioinsinööritieteen ja algoritmit. Muovaamme uusia elämänmuotoja — uusia älykkyyksiä.
”2000-luvun talouden tärkeimmiksi tuotteiksi tulevat kehot, aivot ja älykkyys. Kuilu niiden välillä, jotka oppivat rakentamaan kehoja, aivoja ja mieliä, ja niiden, jotka eivät sitä hallitse, tulee olemaan suurempi kuin kuilu Dickensin ajan Britannian ja Mahdin ajan Sudanin välillä — ja jopa suurempi kuin Homo sapiensin ja neandertalilaisten välillä.” [1]
Mutta mitä pidemmälle kehitys kulkee, sitä selvemmäksi käy tunne: meitä eivät eniten pelota teknologiset katastrofit vaan ne, joita kannamme sisällämme. Kipu, pelko, vallanhimo, kateus, kontrollin tarve — kaikki nämä ”hirviöt” eivät katoa, vaan saavat vain uusia muotoja.
Toiset taistelevat uuden elämän puolesta — ihmisyyden laajentamisen, kehon ylittämisen puolesta. Toiset taistelevat yksinkertaisesti mahdollisuudesta elää jotenkin tutussa maailmassa, jossa kaikki vielä näyttää ymmärrettävältä. Teknologinen repeämä ei kulje vain rikkaiden ja köyhien välillä, vaan myös niiden välillä, jotka ovat valmiita päästämään vanhasta irti, ja niiden, jotka yrittävät pitää siitä kiinni kaikin voimin.
Joskus tämä kiinnipitäminen saa outoja muotoja. Epätoivoinen takertuminen entisiin arvoihin: kuulumiseen, identiteettiin, hierarkioihin. Ne eivät ”kuole”, mutta menettävät keskeisen tukensa — kuin perustus olisi yhä paikallaan, vaikka talo paloi jo kauan sitten.
Ja tässä pätee kuin alkemiassa: ”niin ylhäällä kuin alhaalla.” Maailmassa — taistelu kontrollista, sielussa — yritys löytää merkitys. Ylhäällä — teknoutopiat ja biosirut, alhaalla — pelko ja selviytyminen.
”Pimeys laskeutuu kaupungin ylle — katuporukat nukahtavat, mafia herää. Alapuolellamme muurahaispesä kuhisee, ammottaa kitaansa kuin rottweiler ja opettaa selviytymään samaan aikaan kun ylhäällä oleville opetetaan yhtälöiden ratkaisemista.”
Elämme juuri tässä rinnakkaisuudessa: yksi maailma opettaa ratkaisemaan yhtälöitä, toinen selviytymään. Yksi rakentaa tulevaisuutta, toinen taistelee sen varjoja vastaan.
Ja kuten Altered Carbonin hahmo sanoi:
”Ihmiskunta kurottautui tähtiin. Lähdimme valloittamaan jopa kaukaisimpia galakseja. Mutta kuljimmepa kuinka kauas tahansa, pelottavimmat hirviöt ovat sisällämme.”
Jatkuu…
Lähteet:
- — Määritelty Venäjällä ”ulkomaiseksi agentiksi”
-
Harari Yu. N. Homo Deus: Tulevaisuuden lyhyt historia. — Moskova: Sindbad, 2018. (s. 50–53)
-
Altered Carbon (televisiosarja)
━━━━━━━━━━
Liity keskusteluun
Telegramissa tai VK-ryhmässä 💬
Kysymyksiä artikkelin aiheesta
01Miksi teknologinen kehitys ei poista ihmisen sisäisiä hirviöitä?
Teknologia laajentaa ihmisen mahdollisuuksia, mutta ei itsessään muuta pelkoa, aggressiota, kateutta, vallanhimoa tai kontrollin tarvetta. Ilman sisäistä työtä nämä motiivit saavat vain voimakkaampia välineitä ja uusia ilmenemismuotoja.
02Miten teknologia voi syventää yhteiskunnallista eriarvoisuutta?
Jos kehon, aivojen ja älykkyyden muokkaaminen on vain joidenkin ulottuvilla, taloudellinen kuilu muuttuu ihmisten kykyjen eroksi ja kärjistää ristiriitaa uuteen tulevaisuuteen pääsevien ja sen ulkopuolelle jäävien välillä.
03Mitä sisäisten hirviöiden vertauskuva tarkoittaa esseessä?
Se ei ole kirjaimellinen diagnoosi vaan kuva tunnistamattomasta pelosta, aggressiosta sekä vallan ja kontrollin tarpeesta. Ulkoisen maailman hallinta ei korvaa itsetuntemusta eikä sisäisten vastakohtien integroimista.