Steriiliyden hyöty, eli miten selvitä akateemisessa maailmassa

🅰 AKATEEMINEN OIVALLUS 🅰

Akateeminen kirjoittaminen antaa tunnetusta kuivuudestaan huolimatta jotakin arvokasta. Se jäsentää. Se kurinalaistaa. Se kasvattaa kykyä pitää ajatus koossa. Kyllä, tämä taito voi näyttää häkiltä — mutta joskus juuri häkki mahdollistaa lentoon lähdön.

📊 Tieteellinen lähestymistapa ei ole absoluutti, mutta se tarjoaa työkaluja. Se opettaa sulkemaan henkilökohtaisen hetkeksi sulkeisiin ja rakentamaan siltoja itsemme ja muiden välille. Yksityisen kokemuksen yleistäminen — juuri sitä väitöskirja tekee saadessaan muodon. Muoto voi olla karkea tiili eikä runollinen kristalli, mutta se pitää argumentaation rakennuksen pystyssä.

📈 Tieteessä tärkeä kysymys ei ole vain ”miksi?”, vaan myös ”miksi uskot tähän?”. Se on epäilyn harjoitus, terävä kuin skalpelli ja rehellinen kuin metafora.

Yksi suuren työn — esimerkiksi väitöskirjan, erityisesti psykologian alalla — vahvimmista eduista on mahdollisuus käydä valitun aiheen kautta läpi eräänlaista itseanalyysia. Maslow kuvasi sitä näin:

Meidän on rehellisesti hyväksyttävä ja avoimesti ilmaistava se syvä totuus, että suuri osa ”objektiivisesta” tutkimustyöstä on samalla subjektiivista, sillä ulkoinen maailma on usein isomorfinen sisäisen kanssa. Ne ”ulkoiset” ongelmat, joita yritämme ratkaista ”tieteellisesti”, ovat usein myös omia sisäisiä ongelmiamme, ja niiden ratkaiseminen on periaatteessa itsehoitoa sanan laajassa merkityksessä.

Olen kuullut myös toisen ajatuksen. En tiedä alkuperäistä lähdettä, mutta kuulin sen eräältä psykologian tiedekunnan dekaanilta. Ajatus oli, että psykologian opiskelijat ratkovat ensimmäiset kaksi tai kolme vuotta tiedekunnassa omia henkilökohtaisia ongelmiaan. Olen tästä hyvin samaa mieltä, mutta vien ajatusta pidemmälle. Näen asian niin, että noin kolmantena vuonna valitaan aihe, josta lopulta tulee opinnäytetyö. Minusta se voi kertoa jotakin ongelmasta, joka oikeasti elää tiedostamattomana juuri kyseisen opiskelijan sisällä. Sen jälkeen opiskelija arvioi, riittikö tulos — ratkesiko ongelma vai ei. Jos ei, Bologna-järjestelmässä voi jatkaa vielä pari vuotta saman aiheen kanssa. Todella syvälle aiheeseen pääsee kuitenkin vasta jatko-opinnoissa. Ainakin itse koen tämän jatkumon näin.

Yhtäältä tämä on hämmästyttävä ja hieno piirre juuri psykologiassa tieteenä. Toisaalta se on täysin ymmärrettävää: et voi olla osallistumatta henkilökohtaisesti asiaan, jolle olet omistanut yhteensä kahdeksan vuotta.

🅰 KENELLÄ ON ISOMPI NUIJA? 🅰

Toinen jatko-opintojen myönteinen puoli:

Akateemisessa maailmassa totuus ei ole se, mikä koetaan. Totuus on se, mikä voidaan perustella. Voittaja ei ole se, jolla on syvin tunne, vaan se, jolla on painavin lähde. Tässä on tiettyä absurdiutta — ja samalla tiettyä järjestystä.

🎶 ”Mikä totuus? Tärkeintä on esittää se vakuuttavasti!”

💡 Tässä mielessä akateeminen peli ei ole pelkkä rajoite, vaan myös suojajärjestelmä. Se estää ideologista kaaosta nielemästä tiedettä. Se estää demagogiaa esiintymästä ilmestyksenä. Ja se auttaa meitä olemaan tarttumatta jokaiseen valheeseen — kriittistä ajattelua ei anneta sisäänkäynnillä, sitä harjoitetaan kuin lihasta.

🧑‍🏫 Steven Pinker kirjoittaa:

Koulutus todella hoitaa tehtävänsä: se kasvattaa kunnioitusta vakiintuneita tosiasioita ja vahvoja argumentteja kohtaan, minkä ansiosta koulutetut ihmiset saavat eräänlaisen rokotuksen salaliittoteorioita, yksittäistapauksista tehtyjä pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja tunteisiin vetoavaa demagogiaa vastaan.

📊 Samalla kehittyy ”kriittisen ajattelun” taito: väärien dikotomioiden tunnistaminen, olkiukkojen näkeminen, auktoriteettiin vetoamisen, ad hominem -argumenttien ja muiden kognitiivisten ansojen huomaaminen. Kaikki tämä on suojaa. Ja työkalu. Ja... kyllä, joskus myös nuija.

🅰 TOTUUS JA HELVETTI 🅰

Joskus kaiken tämän haluaisi sanoa yksinkertaisemmin. Vaikka sillä samalla lauseella, jota kuuli välitunneilla:

😅 ”Minua et vu huijaa — kä ei näytä kielolta!”

Tai ranskaksi:

«Lorsque la vérité est révélée, elle contient aussi l’enfer» 🎭

Kun totuus paljastuu, se sisältää myös helvetin. 🎭

Ja se on totta. Paljas ajatus on aina riski. Ja kipu. Ja vapaus. Joskus myös tyhjyys.

🅰 OMA JATKO-OPISKELUHELVETTINI 🅰

Kun palautat taas yhden jatko-opintojen raportin, kukaan ei kysy merkityksestä. Vain ruudut: kaksi artikkelia, 30 % tekstistä, luettujen lähteiden lista. Kaikki tehty — hyvä. Mistä? Miksi? Miksi tämä työ on sinulle tärkeä, miksi maailmalle? Kukaan ei kysy.

🧑‍🏫 Silti juuri idean, ei raportoinnin, pitäisi olla ydin. Järjestelmä ei ole kiinnostunut ytimestä. Se on kiinnostunut kuoresta.

🌀 En silti pysähtynyt. Tunsin intuitiivisesti, että vaikka järjestelmä olisi kuuro, se ei ole merkityksetön. Se on vain keskeneräinen. Ja minun tehtäväni on ratkaista, syntyykö sen sisään merkitystä.

🅰 OMA HENKILÖKOHTAINEN JOHTOPÄÄTÖKSENI 🅰

Kun katson nyt taaksepäin, ymmärrän, että akateeminen koulutus antaa steriilistä muodostaan huolimatta voimakkaita analyysin ja ajattelun työkaluja. Se kehittää kykyä argumentoida ja perustella omaa kantaa, mikä hyödyttää myös henkilökohtaisella tasolla. Mutta on tärkeää muistaa, että akateeminen tieto muuttuu todella hyödylliseksi vasta tasapainossa elävän, dynaamisen muutosprosessin kanssa — psykoterapeuttisessa työssä ja elämässä.

🧭 Ja juuri nyt tätä kirjoittaessani muistin sanonnan:

Kun kuljet helvetin läpi, jatka kulkemista.

Olen suorittanut jatko-opinnot loppuun, enkä rehellisesti tiedä, voiko niitä verrata helvettiin — ehkä se on liioittelua. Mutta yhden asian tiedän varmasti: en pysähtynyt.

Yksi Lesgaftin yliopiston psykologian opettajistamme sanoi kerran vahvasti:

Älä pidä maisterin jälkeen välivuotta — mene suoraan jatko-opintoihin. Muuten et myöhemmin enää halua.

Ja ymmärrän nyt, miten oikeassa hän oli. Jos en olisi jatkanut heti, jos olisin pysähtynyt, tuskin olisin vienyt sitä loppuun.

Joten kyllä, ilmeisesti minäkin:

🎶 ”Kävelin suoraan helvetin porteille, mutkissa heitti — tein kaiken päinvastoin.”

Jatko-opinnot olivat hieno pyörre.

🅰 JOHTOPÄÄTÖKSET JA AVOIMET KYSYMYKSET 🅰

Akateeminen koulutus on kuin ankara peili. Se näyttää sinulle ei sitä, mitä haluat nähdä, vaan sen, mitä on. Se ei inspiroi — mutta karaisee. Se ei lämmitä — mutta puhdistaa.

Ehkä tie on juuri tässä? Kulkea muodon helvetin läpi löytääkseen sisällön vapauden?

Lähteet 📚

1. Pinker S. Enlightenment Now. Moskova: Alpina, 2021.
2. Sitaatti Oxxxymironin* ja ST:n battlesta (🎶).
3. Maslow A. Toward a Psychology of Being. Moskova: Akademicheskiy Proekt, 2022. 275 s.

* Venäjällä nimetty ”ulkomaiseksi agentiksi”.